Itsejohtaminen työssä – ota oppia Hercule Poirot’lta

Toimitko työssäsi kuin Hercule Poirot? Mitä paineisempi tilanne, sitä varmimmin mestarietsivä ilmoitti kaikille osapuolille vetäytyvänsä lepuuttamaan pieniä harmaita aivosolujaan. Hän saattoi istahtaa meditoimaan muiden etsiessä roistoa laukkakisojen ihmismassoista tai vetäytyä aikaisin levolle, vaikka pääministeri odotti tietoja kidnappaajan kiinnisaannista.

Moniko meistä tekee niin esimerkiksi työpäivän aikana, kun aikataulut tai muut sopimukset yllättäen muuttuvat? Hiljennämmekö tahtia, kun henkinen syke alkaa nousta vai tempaudummeko virran vietäväksi, puremme hammasta ja yritämme sietää linkousohjelman loppuun saakka?

Askeleet työn aiheuttaman paineen hallitsemiseksi

• Ensimmäinen askel: huomaa, kun työntekemisen intensiteetti tai muu kuormitus alkaa poiketa normaalista.

• Toinen askel: tunnista vaihtoehtosi, kuten omien voimavarojesi lähteet tai tuttujen kuormitustekijöiden hallintakeinot.

• Kolmas askel: sovella oikeaa keinoa oikeassa kohdassa, kuten taitoa hiljentää risteyksiin ajoissa.

• Neljäs askel: huomaa, milloin vaara on ohi ja voidaan taas palata arkeen.

• Viides askel: syklin seuranta. Eli mestarietsiväämme lainaten, kun ympärillä on paljon tapahtumia, ei itse tarvitse juosta. Jos onnistuu hiljentämään mielensä, sieltä yleensä pulpahtaa oivallus. Kun puuttuva palanen on saatu paikoilleen, alkaa ympäristön hälykin rauhoittua.

Monesti haastavaa voi jo olla ensimmäisellä askelmalla oman vireystilan muutoksen huomaaminen. Pelkästään se auttaa, kun kiinnittää toistuvasti huomiota siihen, kuinka minä voin ja mitä minulle kuuluu vaikkapa nyt tänä aamupäivänä ennen lounasta tai nyt, kun olen töistä lähdössä. Toistuva havaintojen kerääminen harjaannuttaa mieltä tunnistamaan erilaisia olotiloja ja totuttaa tekemään niistä huomioita.

Toinen askel eli vaihtoehtojen tunteminen on useasti jo helpompi; monesti tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Siksi panosta kannattaakin suunnata oman olotilan huomaamiseen aina vain uudelleen, kysellä sisäisiä kuulumisia, ja huomata, mitä keho ja intuitio vastaavat. Oman voinnin täsmällisen tunnistamisen jälkeen on mahdollista soveltaa juuri siihen olotilaan tarpeellista henkistä salvaa kolmannen askeleen mukaisesti. Toistojen myötä oppii myös tunnistamaan neljännen askeleen huomion: milloin vaara on ohi. Eli mitkä ovat minulle normaalin työtahdin tunnusmerkit, mikä on henkisen sykkeeni hyvä ja toimiva vaihteluväli.

Aina ratkaisut eivät ole oman päätösvallan piirissä. Työnjohto-oikeus on työnantajalla, omista hyvistä oivalluksista kannattaakin matalalla kynnyksellä keskustella esihenkilön kanssa, jotta myös muista riippuviin asioihin voi tarttua oivalluksen saatuaan.

Ripaus kuuluisan belgialaisen etsivän työetiikkaa on tervetullutta kaikille meille: Ottamalla aikaa itsemme kuuntelemiseen ja havainnointiin pystymme välttämään työpäivän lipumisen sietämättömän puolelle. Susanna Paarlahti Työterveyspsykologian palvelupäällikkö