Nuoren urheilijan elämä – varjoja ja valoa

Pihlajalinnan ja Ideaparkin yhteinen tilaisuus Nuoren urheilijan elämä – varjoja ja valoa kokosi Lempäälän Ideaparkiin sekä suoratoiston äärelle satoja nuoria urheilijoita, vanhempia, valmentajia ja muita tukijoukkoja. Illan tavoitteena oli avata urheilijaksi kasvamisen haasteita ja tuoda esiin konkreettisia keinoja nuoren hyvinvoinnin tukemiseksi.

Tapahtuman juonsivat Pihlajalinna Urheiluklinikan lääkärit Heidi Haapasalo ja Timo Hänninen.

Tapahtuman avasivat Pihlajalinnan aluejohtaja Marika Nevanpää ja Ideaparkin toimitusjohtaja Visa Vainiola, jotka toivottivat yleisön tervetulleeksi ja korostivat yhteistyön merkitystä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.

Uni tekee mestarin

Satu Karppinen-Pirkola, edistyneen tason CBTi-unettomuusterapeutti (Suomen unitutkimusseura SUS), työterveyshoitaja ja sairaanhoitaja/terveydenhoitaja, puhui aiheesta ”Voitolla yöhön – Uni tekee mestarin”.

Sadun esityksessä korostui unen merkitys urheilijan palautumisessa, oppimisessa ja suoritustehossa:

  • Nuori tarvitsee 8–9 tuntia unta, ja erityisesti syvä uni ja REM-uni ovat ratkaisevia kehitykselle.
  • Ylivireystila ja häiriintynyt vuorokausirytmi ovat yleisiä haasteita urheilijoilla.
  • Hyvä uni vaatii säännöllisyyttä, valon säätelyä, iltarutiineja ja tarvittaessa rentoutusharjoituksia.

Puheenvuorossa annettiin myös käytännön vinkkejä: kofeiinin välttäminen iltaisin, riittävä iltapala ja palautumisen huomioiminen harjoitusten jälkeen.

Sadun viesti oli selkeä: uni ei ole passiivista lepoa, vaan aktiivista palautumista ja osa huippusuoritusta.

Nautinto vai riippuvuus?

Sanna Pakarinen, lasten ja nuorten sairaanhoitaja, mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunut sairaanhoitaja sekä traumapsykoterapeuttiopiskelija, puhui teemasta ”Nautinto vai riippuvuus?”. Hänen esityksensä avasi urheilijoiden riskejä ajautua aine- ja toiminnallisiin riippuvuuksiin, kuten:

  • Nikotiinituotteet, energiajuomat, alkoholinkäyttö
  • Pakonomainen harjoittelu, someriippuvuus, pelaaminen
  • Dopamiini toimii sekä onnistumisen lähteenä että riippuvuuden polttoaineena

Sanna korosti ennaltaehkäisyä: varhaista tunnistamista, avointa keskustelua valmentajien ja vanhempien kanssa, sekä matalan kynnyksen tukipalveluita kuten MIELI ry:n kriisipuhelin ja Sekasin-chat.

Puheenvuoron sanoma oli toiveikas: “Elämä on parasta huumetta – myös urheilijalle.”

Urheilijan ravitsemus – harhateiltä highwaylle

Vili Jaakola, ravitsemusterapeutti ja urheiluravitsemuksen asiantuntija, puhui teemasta ”Urheilijan ravitsemus – harhateiltä highwaylle”. Vilin esitys kertoi monipuolisesti, miten oikea ruokavalio tukee kehitystä, jaksamista ja terveyttä:

  • Esimerkkitapauksessa hiilihydraattien nosto 250 grammasta 550 grammaan paransi unen laatua, palautumista ja treenitehoa.
  • Energiavaje on yleinen ilmiö: vain pieni osa urheilijoista saa riittävästi energiaa ruokavaliosta. Tuloksena voi olla hidastunut kehitys tai loukkaantumisriski.
  • Ravintolisät kiinnostavat, mutta jopa 10–15 % sisältää kiellettyjä aineita ja 80 % ei perustu näyttöön.
  • Kofeiini voi parantaa suorituskykyä, mutta myös häiritä unta, jos käyttö on hallitsematonta.

Vili tiivisti viestinsä tehokkaasti: “Energian saanti määrittää, kehitytkö vai jarrutatko.”

Kun moti loppuu – urheilijahaastattelut

Illan viimeinen osuus toi lavalle kaksi hallitsevaa mestaria: Suvi Hämäläinen (Classic Salibandy) ja Daniel Kosonen (korkeushyppy, Tampereen Pyrintö). He jakoivat omia kokemuksiaan motivaation hiipumisesta, arjen paineista ja siitä, miten omat kriisit on käännetty osaksi kasvutarinaa.

Suvi ja Daniel

Suvi kertoi, kuinka treenifiilis laski, vaikka peli kulki. Joukkueen yleinen tunnelma vaikutti häneenkin, ja lamaantuminen syntyi huomaamatta. Kausitauko ja valmentajanvaihdos tarjosivat tärkeän hengähdyksen. Pelaajien yhteinen keskustelu paljasti, että moni tunsi samoin, mutta silti omien fiilisten sanoittaminen ääneen oli vaikeaa. Suvi korosti myös, kuinka tärkeää on löytää kiitollisuutta: ”Pääsen sentään urheilemaan. Kaikki eivät enää voi jatkaa lempilajissaan.”

Daniel kuvasi, kuinka negatiiviset ajatukset valtasivat tilaa armeijan jälkeen. Ruoka ja uni alkoivat sakata, mutta hän jatkoi treenaamista. Vasta kun hän kertoi tilanteesta siskolleen, alkoi tilanne muuttua. “Kun kertoi yhdelle, oli helpompi kertoa muille.” Danielin tavoitteena on Tokion MM-kisat. Koettu kasvumatka on tehnyt hänestä vahvemman. Daniel huomautti myös, että urheilija on usein tottunut piilottamaan tunteensa: ”Jokaisesta häviöstä ei voi raivota.”

Paneelikeskustelu käsitteli myös opiskelujen ja urheilun yhdistämistä. Viesti nuorille oli selkeä: Älä lopeta urheilua huhujen perusteella – kokeile itse, miltä tuntuu.

Tukea on saatavilla

Tapahtuman aikana jaettiin myös tietoa konkreettisista tukipalveluista, joita ovat esimerkiksi: